Kekriä ja kauhujen talon lavastusta
Rinnekodin Lakistossa on vanha talo, Pihlaja nimeltään, josta kerrotaan hurjia juttuja: siellä kummittelee!
Talossa on aikoinaan asunut Kalle-kirjailija, joka tiesi, että talon historiaan liittyi salaisuus. Taloon oli kätketty aarre, jota Kalle etsi väsymättä. Aarretta Kalle ei kuitenkaan koskaan löytänyt, vaan kuoleman jälkeenkin hän vaeltelee vanhan talon huoneissa aarretta etsien. Ne, jotka talossa ovat käyneet, ovat saattaneet kuulla kolistelua ja huonekalujen siirtelyä. Talon perällä on erikoinen morsiushuone, ja tarina kertoo, että huoneessa kummittelevat kaikki Kallen rakkauteen pettyneet naiset, jotka Kalle unohti aarretta etsiessään.
Talo kätkee sisäänsä salaisuuksia, joita voi käydä kurkistamassa kerran vuodessa kekrin aikaan, kunhan muistaa kulkea talossa hiljaa, haamuja häiritsemättä.
Kauhujen talosta sanottua:
- ”Pihlaja -rakennusta oli mukava koristella, oli kiva kiinnittää lepakoita seinille.”
- ”Valmistelimme Kauhujen taloa kaksi viikkoa, se on melko pitkä aika.”
- ”Pihlajaan pääsi pyörätuolillakin.”
- ”Hieno!”
- ”Maskeeraus tuntui mukavalta, ihan kuin minusta olisi tullut eri henkilö.”
- ”Ihmisten mielestä rakennuksessa oli sopivan pelottavaa.”
- ”Huomasin, että jotkut tulivat taloon uudestaankin.”
- ”Meistä otettiin paljon kuvia.”
- ”Kun menin kotiin maskit kasvoilla, kotona säikähdettiin.”
- ”Haluamme tulla Pihlajaan ensi vuonna uudestaan.”
